Olen viettänyt useita pikkujoulujuhlia Hyrsylän mutkassa Aira Samulinin kotona ja nyt tuli tilaisuus lähteä sinne juhannuksen viettoon pienemmällä porukalla. Tiedossa oli rentouttavaa oleilua ja hyvää ruokaa. Talon nuori emäntä Kiti oli laittanut meille valmiiksi siikaa ja lohta graavautumaan ja suunnistanut itse Juhannuksen viettoon Itä-Suomeen. Hääräilin keittiössä ja tuurasin talon nuorta emäntää. Mikäpä sen parempaa juhannusruokaa onkaan kuin höyryävät edellispäivänä pellosta nostetut uudet perunat, tillikurkut, sillikaviaari, graavisiika ja -lohi.

Hyrsylän tontti on suuri (8 hehtaaria), joten piha-alueella riittää nähtävää useammaksi päiväksi. Ekku on istuttanut tontille valtavan määrän erilaisia puita ja pensaita. Oman puunsa pihaan ovat istuttaneet myös mm. Jorma Uotinen ja Vesa-Matti Loiri.  Lammikossa kukkivat upeasti lumpeen kukat. Välillä voi rentoutua patiolla ja keskusteltavaa meillä riittää laidasta laitaan. Heitämme tikkaa ja uimme tontille rakennetussa vanhuuden talon vastavirta-altaassa. Vielä ei Aira ole suunnitellut muuttavansa vanhuuden taloon, vaikka ikää on ensi vuonna jo kunnioitettavat 90-vuotta.

Grillaamme patiolla kasviksia ja kanaa. Käymme läpi kaikkea Iso-Britannian euro erosta Miina Äkkijyrkän Voima sonnin kuljetukseen Hyrsylän mutkaan. Airalla riittää visioita ja uusia ajatuksia tulevasta. Aitat ovat täynnä kaikkea mielenkiintoista ämmän längistä mustalaisnaiseen korttipakka taskussa.

Yövyn päätalon Marski-sviitissä ja kerään kukkapellolta seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle, kokeilen tätä juhannustaikaa ensimmäistä kertaa. En näe mitään unia, on niin hiljaista, ettei kuule omia ajatuksiakaan, tyynyn alta kyllä kuuluu outo surina ja olin vahingossa kerännyt kukkien joukkoon myös ampiaisen. Keräsinköhän väärän määrän kukkia, pitääkö niitä olla sittenkin yhdeksän? Aira oli sitä mieltä, että taika varmasti toteutuu, vaikka en mitään nähnytkään. Se jää nähtäväksi.

Tanssiihan se ja soi. Vuosien tauon jälkeen taas täällä. Kiidämme Helsingistä läpi sateen ja ukkosmyrskyn juuri viimeisellä minuutilla Kuopion Musiikkikeskuksen Taivasparvelle, jossa  tervetuliaispuhe on jo meneillään. Toiminnanjohtaja Anna Pitkänen ja taiteellinen johtaja Jorma Uotinen toivottavat kutsuvieraat tervetulleiksi seuraamaan Les Ballets  Trockadero de Monte Carlon esitystä. Ryhmä on saapunut korvaamaan loukkaantuneen israelilaistaiteilijan flamenco-esitystä. Siirrymme saliin katsomaan balettia, josta minulla ei ole mitään ennakkokäsitystä. Jo ensimmäiset minuutit vievät mukanaan, kun Joutsenlammen tutut sävelet kajahtavat soimaan. Ballerinat näyttävät kauniille, mutta poikkeuksellisen harteikkaille. Onko joukossa pari miestä tutu yllään? Onpa hyvinkin ja puolen tunnin kuluttua toteamme kaikkien ballerinojen olevan miehiä. Esitys on hauska, mukaansatempaava ja erittäin ammattitaitoinen. Ryhmä parodioi balettia ja vuosien työn tulos näkyy upeana esityksenä.

Väliajalla on tarjolla kahvia ja oma musiikkileivos, jota en voi maistaa, koska olen sokerilakossa juhannukseen saakka. Harmillista. Väliajan jälkeen baletti jatkuu yhtä mukaansatempaavana Esmeraldan ja Don Quijoten tahtiin ja takanamme istuva Jorma Uotinen huutaa bravo-ylistyksiä useaan otteeseen.  Hyvän esityksen pitää kantaa ensihetkestä viimeiseen minuuttiin ja tämän Trocksien esitys teki. Meille jää aikaa ennen Kuopion kaupungin iltavastaanottoa ja pyörimme ympäri keskustaa etsien paikallista syötävää. Kaikki näyttää olevan kiinni ja missään ei ole ketään.

Yli tunnin etsimisen jälkeen löydämme vahingossa Kuopion vankilan läheltä grillin, jossa suositellaan paikallista ylikypsää possua ranskalaisilla, maistetaan siis sitä.  Erikoinen yhdistelmä. Nyt alkaa olla jo kiire kaupunginjohtajan juhlavastaanotolle. Siispä  vaihdan iltatilaisuuden pikkumustan mekon päälleni pikaisesti hotelli Puijonsarven naistenhuoneessa Suuntaamme kohti kaupungintaloa, joka on upea rakennus. Kaupunginjohtaja Petteri Paronen ja markkinointijohtaja Kirsi Soininen toivottavat vieraat tervetulleiksi. Paikalle saapuu Trocksien  balettiryhmä nuoria miehiä. Vaikka meikit on poissa heidät tunnistaa hyvin. He muuten tekevät itse meikkinsä ja aikaa siihen kuluu lähes pari tuntia.

Buffet on katettu ja kaikki muu jää syrjään kun ryntään tutkimaan kuopiolaisen pöydän antimia. Mansikka-meloni-pecanpähkinä salaattia, lohta sitruskastikkeella, naudan paahtopaistia, vihreää salaattia, patonkia ja rockslide brownia mansikkamelballa. Etsin käsiini henkilökuntaa tiukaten, mikä tuotteista on paikallista, ehdottomasti haluaisin maistaa paikkakunnan tuotteita. Harmillisesti sitä näkökohtaa ei oltu ajateltu; ei muikkuja, marjoja, ahvenkukkoa....

Bongaan vieraiden joukosta balettiryhmän lempiesiintyjäni ja ruokailu saa jäädä. Ihana ilta, ensi vuonna varmasti uudelleen Kuopioon!

Sain tyylikkään ja hauskan kutsun Ateneumiin Suomen taiteen tarina-näyttelyyn katsomaan Taiteilijatakki-kilpailua, sinne siis. Viime käynnistäni Ateneumissa on niin kauan, etten edes muista. Kutsun mukana saapui tyylikäs muistiinpanokirja; eleganttia ja hyödyllistä. Arvostan todella paljon paperisia kutsuja ja kutsun mukana tullut lahja oli hauska yllätys. Itselleni on tietenkin aina mielenkiintoista nähdä ja maistaa tarjoiluja ja kutsussa olikin herkullisesti mainittu illan aikana tarjoiltavan Suomen suvea kuusenkerkistä mansikoihin.

Siispä valmistautumaan näyttelyyn. Pikanuttura LalliS salongissa ja keltainen kesämekko päälle, avajaisfiilis on valmis.  Eteispalvelussa törmään lempisarjan näyttelijääni Wanda Dubieliin ja mietimme miten pystyn tulemaan toimeen ilman joka maanantaista Mustat Lesket-sarjaa. Ovella kutsuvieraita odotti raikas raparperijuoma, jossa  valkoviinin ja kivennäisveden joukkoon oli lisätty limeviipaleita ja raparperipaloja. Oli hauskaa vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa ja aika pian jo suunnistinkin tutkailemaan Suomen suven herkkupöytää.

Pöytään oli toden totta koottu villejä makuja luonnosta. Villisiikaa Lapista koivunlehti-sokeri suolauksella,  kyytönmaitojuustoa viherherukka marmeladilla, kevätnaurista väinönputkella, siankärsämöllä ja voikukalla viimeisteltynä sekä  mansikoita maarianheinä-sokerilla ja juhannusruusun terälehdillä. Pöydässä  saattoi myös maistaa kuusenkerkkää suoraan oksasta. Mielenkiintoisia makuyhdistelmiä. Hienoa, että luonnon omia antimia on alettu hyödyntää näin.

Sitten itse asiaan eli taiteilijatakki-kilpailuun. Neljä menestynyttä suomalaissuunnittelijaa oli suunnitellut Samujin takkiin oman kuosinsa. Oma suosikkini löytyi heti Niina Backmanin esittelemänä.  Kyseisen kuosin oli suunnitellut kuvataiteilija Anna Tuori. Toki kaikki muutkin kuosit olivat upeita. Näytöksen juonsi ihana Pipsa Hurmerinta. Klassisesta tarjoilijan työasusta muuten voisi myös järjestää jonkinlaisen muotisuunnittelijoiden kilpailun.

Saa nähdä mikä näistä upeista kuoseista voittaa yleisöäänestyksen.

Catwalk tyhjenee ja Yö museossa päättyy osaltani jo melko pian, sillä aamulla on herättävä  kokkaamaan kukonlaulun aikaan. Tässä illassa yhdistyivät kaikki lempi ainekseni; hyvä ruoka, iloiset ihmiset, taide ja muoti.