Mitä suuremmalla todennäköisyydellä en olisi koskaan tullut vierailleeksi tai lomaillakseni Kosovon pääkaupungissa Pristinassa, ellei siskoni olisi asunut ja työskennellyt siellä kaksi vuotta. Tämä antoi minulle loistavan syyn käydä kolme kertaa tässä mielenkiintoisessa maassa, josta tiesin aika vähän. Mitä suomalaiset tietävät Kosovosta ja kuka teistä on siellä käynyt? Suomalaiset rauhanturvaajat tiedetään, sota ja se, että maa on ollut aiemmin osa entistä Jugoslaviaa ja käynyt Balkanin maiden raskaan uskonnonsodan. Ehkä tiedetään myös se, että Kosovo ei kuulu EU:hun eivätkä kaikki maat ole edelleenkään tunnustaneet Kosovoa itsenäiseksi valtioksi. Joka tapauksessa Kosovo juhlisti juuri kymmenvuotista itsenäisyyttään ja haluan kertoa teille, mitä ruokaelämyksiä sain kokea tässä maassa. Hintataso on edullinen ja valuutta on euro, joten nyt maistamaan kaikkea, ju bëftë mirë!

AAMIAINEN
Samalla lailla kuin esimerkiksi Ateenalaisten myös Pristinalaisten aamiainen on pääsääntöisesti kahvi ja tupakka. Näiden lisäksi aamiaiseen kuuluvat mm. Lokumit- uppopaistetut suolaiset  tai makeat munkit. Niitä löytyy kioskeista ja kahviloista. Kahviloita löytyy paljon, joista voi ostaa myös mukaan lattea, macchiatoa ja täytettyjä leipiä. En tiedä kuuluuko Flia- monikerroksinen paksu lettukerros- aamuun, lounaaseen vai iltaan; sitä en onnistunut maistamaan tai myöskään  näkemään todennäköisesti siksi, että sen valmistus kestää niin kauan.

 PIKARUOKA JA SNACKSIT
Äiti Teresan kävelykadulla voit ostaa perunachipsejä. Tikuissa on esillä kokonaisia perunoita, jotka pyöräytetään laitteessa pikaisesti spiraaliksi ja uppopaistetaan rasvassa. Leipää syödään paljon ja leipä on ehdottoman tuoretta. Löydät paljon pieniä paikkoja, joiden ikkunoissa on parila ja sisällä vitriini. Täältä valitset lihan (kanaa, naudanlihaa tai lammasta), joka grillataan tuoreen paahdetun leivän väliin. Lisäksi salaattia, sipulia, paprikaa ja kuivachiliä- ei mitään kastiketta- ja tämä pikaruoka voittaa kaikki maistamani hampurilaiset.

LOUNAS
Ranskassa kondiittoriharjoittelussani huomioin, että lounaalla juotiin lasi viiniä. Täällä juodaan lasi MU:ta. Mu on ihanaa jogurttia, jonka makuista Suomessa ei ole. Lounasaika on klo 13-14. Lounaan jälkeen ravintolat eivät mene kiinni kuten monissa Euroopan maissa, täällä jatketaan iltaan saakka. Kiireiset business ihmiset syövät mielellään lounaan lähellä työpaikkaa. Tämä voi olla esimerkiksi kotiruokaa tarjoava ketju Nazi, jossa syöt kahdella eurolla linjastosta valitsemasi lounaan, joka sisältää salaatin, jogurtin, lämpimiä ruokia (esimerkiksi lasagnea, kanaa, perunapaistosta, kasviksia) ja hedelmäsalaattia. Kasvisruokaravintoloita Pristinassa on ainakin kaksi. Toinen- Baba Ganoush- jota olin kuullut ylistettävän- oli vierailumme aikana remontissa, siispä päädyimme toiseen Papiruniin, jossa tosin oli kasvisten lisäksi myös kanaa. Porkkanakeitto oli höyryävän kuumaa ja maukasta, falafeleilla ja kasviksilla täytetyt ohuet leivät maukkaita ja täyttäviä. Lisukkeena leivälle oli  Aivar-kastiketta, joka on jokaisen Kosovolaisen lempituote. Jokaisessa kodissa valmistetaan tätä paprika-kastiketta aidolla ja alkuperäisellä suvun reseptillä. Kastike on maukasta, tulista ja maistuvaa ja loistava ruokatuliainen tuoda kotiin.

Kotoisassa Home-ravintolassa voit nauttia ravintolan kymmenvuotisen historia avaamisesta asti listalla olleita peruna-seesam-kana pyöryköitä salaatilla. Voit kysyä mitä löytyisi listan ulkopuolelta ja täällä se on lihan ystävän unelma- Filet Mignon. Annos ei ole listalla, koska Kosovolaisilla ei ole siihen varaa. Hinta 10,50 kuulostaa meille edulliselle tästä loistavasta ruoka-annoksesta, mutta paikallisille liian ylelliselle.

ILLALLINEN
Ravintoloita on niin paljon, että mikään aika ei riitä käydä kaikissa. Perinteisiä illallisruokia ovat Tava-annokset- uunissa padoissa haudutetut liha-, kala-, tai kasvisruoat. Sianlihaa Kosovossa ei syödä, sillä maa on muslimi uskontoinen. Pristinassa on yksi Serbialainen ravintola, jossa sianlihaa on tarjolla. Illallisella voit nauttia ruokajuomana viinejä Kosovosta, Makedoniasta tai Montenegrosta sekä Kosovolaista Peja- olutta. Vierailimme pienessä Pejan kaupungissa, jossa olut valmistetaan. En pidä oluen mausta, mutta tämä oli raikasta ja hyvää. Ruokakulttuurissa on paljon vaikutteita Italiasta ja listoilta löytyykin paljon pastoja ja risottoja. Italialaisen ruoan ystävänä nämä eivät ole niin aitoja kuin Italiassa, joten jätä ne väliin ja tilaa jotain muuta. Maistamani pizzat sen sijaan olivat oikein hyviä ja niissä oli ihana seesamin siemenillä ripoteltu reuna. Kalaa, äyriäisiä ja mustekalaa on myöskin saatavilla, tunnetuin kala-annos lienee Drofta; kalanjalostuslaitoksissa kasvatettu taimen, jota saa kokonaisena grillattuna tai paistettuna. Kalaravintoloita Pristinassa on muutama. Nautin ihanan Drofta-annoksen laaksossa tippukiviluolan läheisyydessä  joen varteen rakennetussa ravintolassa.

Juhannuksen kunniaksi sisareni oli valinnut meille upean illallispaikan; Garden Hotelin ravintolan, jossa nautimme peräti kahdeksan ruokalajin upean illallisen. Pöytään kannettiin mitä hienompia makuja ja hinta illalliselta oli 22 euroa (ilman juomia). Maukkain elämys oli voipaperissa kypsennetty vaalea kala, joka avattiin paketista pöydässä.

Byrek
Näihin piiraisiin ei voi olla törmäämättä Pristinassa. Jokainen Balkanin maa väittää, että resepti on heidän maastaan lähtöisin. Tiedä häntä, mutta pääsin valmistamaan näitä monimutkaisia piiraita Kosovolaiseen kotiin. Siihen tarvitaan paikalle kaikki suvun naiset. Taikina on sinällään yksinkertainen - jauhoa, vettä, suolaa- taikinasta kaulitaan pyöreitä levyjä, väliin voisulaa, kaulitaan, sisään täytteitä, pyöritetään rullalle jne. Täytteinä ovat juusto, kaali tai liha. Tarkkoja määriä ei voi sanoa, koska näihin pitää olla käsi- ja makutuntuma.

Makkara
En voi olla ohittamatta jokaisen lihakaupan seinillä roikkuvaa Suzuk-makkaraa. Tämä kypsä, suolainen, maustettu kestomakkara kuuluu jokaiseen ruokapöytään, jota voi syödä sellaisenaan, paistettuna tai grillattuna. Muista maistaa.

Viinit
Pääsin tutustumaan Kosovon tunnetuimpaan viinitilaan Stone Castleen. Amerikkaan muuttanut vaurastunut Kosovolainen on entisöinyt ja uudistanut tämän linnamaisen rakennuksen, joka tuottaa puna-, valko-, ja rosé viinien lisäksi myös X.O Verakia;  konjakin omaista ja makuista pehmeää juomaa. Viinitilalle on mahdollista varata testing, jossa voit nauttia leivän,  juuston, salaatin ja kuivan kalan lisäksi pöytään isketyt juomat satunnaisessa järjestyksessä :)

Makeaa
Ehdoton jälkiruokien ykkönen on Tri Leche-leivos. Minulla ei ole yhtään kunnon kuvaa tästä maukkaasta mehevästä ihanuudesta, siispä teen sen itse Kosovosta saamallani reseptillä. Makeita on paljon kahviloiden vitriinit täynnä, mutta maistamisemme jälkeen mikään muu kuin Tri Leche ei tee vaikutusta, kaikki ovat aika mauttomia- moni kakku päältä kaunis. Pristinassa oli mielenkiintoinen Thaimaalainen Tai Sweets- ketju, joka valmisti jäätelöannoksia niin, etten ole ennen nähnyt. Valitset muutamasta vaihtoehdosta pääraaka-aineen (marjat, suklaa, nutella), sekä haluatko jäätelöä tai jogurttia. Valintasi laitetaan jääkylmälle alustalle, jossa ainekset murskataan, sekoitetaan ja levitetään ohueksi laataksi. Tämän jälkeen laatta leikataan paloiksi,  pyöritetään rullalle ja voilá- annoksesi on valmis. Päälle kastiketta ja tuore marja valintasi mukaan. Sopii hyvin kuumaan kesäpäivään.

En tiedä palaanko tähän maahan enää koskaan, mutta en ikinä unohda näitä makumuistoja, ihania ja ystävällisiä ihmisiä, vieraanvaraisuutta ja siskoni rohkeutta. Ehkä minun on vielä joskus palattava hakemaan parasta maistamaani  roséviiniä SHE , jos se ei tule valituksi Alkon valikoimaan.

Vietin viisi viikkoa kondiittoriharjoittelussa Normandian maakunnassa Dieppe-nimisessä kaupungissa; en ollut ennen vieraillut tällä alueella. Pariisista CDG:n lentokentältä Dieppeen on neljän junan vaihdolla parin tunnin matka. Pariisilaiset viettävätkin usein viikonloppulomia tässä ihanassa merenrantakaupungissa samoin kuin englantilaiset kanaalin toiselta puolelta. Ville on pieni 30.000:n asukkaan kaupunki laaksossa ja horisontin kruunaa upea vanha Dieppen linna. Dieppessä valmistetaan Renault automerkin urheiluautot ja kaupungin ympäristössä on paljon maataloutta sekä Ranskan suurin Nestlen tehdas. Englantiin on lauttayhteys kerran päivässä.

Dieppen linnasta näkee hienosti koko kaupungin rantabulevardeineen. Linna on niin suuri, etten saanut sitä millään yhteen kuvaan läheltä kuvattuna.

Työpäiväni Divernet-konditoriassa alkoivat joko klo 6 tai 7 ja päättyivät klo 13-17 välillä, joten iltapäivä ja ilta on aikaa tutustua kaupunkiin ja ympäristöön. Minulla oli vain neljän minuutin kävelymatka töihin ja siinä sopivasti herää aamulla mereltä puhaltavan tuulen raikkaaseen henkäykseen. Kadut ovat tyhjiä ja ne harvat ihmiset, ketkä tapaan töihin mennessäni tervehtivät aina hymyillen. Yleensä nämä henkilöt ovat roska-auton kuljettajia, tai koiran ulkoiluttajia.

Vanha ja vaikuttava Saint-Jacquesin kirkko on pysäyttävä ja jopa hieman pelottava, kun kiirehdin sen ohi aamulla töihin ja kotikatu on aina tyhjä.

Löysin nopeasti omat suosikkikauppani, joista hankin hedelmät, vihannekset, juustot, kalat ja lihat.

Minulle oli suuri yllätys, että lähes kaikki leipomot paistoivat croissantit, suklaapullat ja patongit raaka-pakasteista. En olisi uskonut näin toimittavan Ranskassa. Tämä pieni artesaani Boulangerie valmisti tuotteet alusta alkaen itse ja siksi sinne olikin aina jono ja tuotteet upeita.

Uskon, että tulen palaamaan vielä Dieppeen lomalle Normandian upeisiin maisemiin siihen vuodenaikaan, kun ei sada vettä ja lunta ja myrskyä joka päivä.

Ehdin piipahtaa heti messujen avauduttua torstaina pari tuntia katsastamassa Messukeskuksessa mitä mielenkiintoista löytäisin sieltä.

Fudge love valmistaa Itä-Helsingissä käsin näitä herkullisia fudgeja, maistoin perinteistä versiota sekä tätä erinomaisesti Halloween- juhliin sopivaa sitruuna-turkinpippuri fudgea.

Glögikausi alkaa. Ruotsalaisen Vinfabrikenin luomu talviomenaglögi sopii täydellisesti lumiseen talvi-iltaan. Glögiin on lisätty mausteeksi kanelia, kardemummaa, mausteneilikkaa, inkivääriä ja ripaus pomeranssia.

Ranskalaisen herkkukaupan DeliDelin osasto sijaitsee muiden ranskalaisia tuotteita esittelevien yritysten kanssa osastolla 5h31. Lauantaina ja sunnuntaina heillä vierailee ranskalainen Alziari- oliiviöljyn valmistaja, kannattaa poiketa testaamassa laadukkaita oliiviöljyjä. 

Viinivalikoimaan en paljonkaan ehtinyt tutustua. Päätin valita viinimaan, jonka tuotteita en yleensä osta. Mietin joulupöytää ja mikä yksi viinivalinta siihen sopisi monien ruokamakujen kanssa. Sain Norexin osastolta suosituksen Kalifornialaisesta Iron Stone Old Vine Zinfandel- punaviinistä ja uskon ostavani tätä joulupöytään. Viini on Kautz Familyn- perhetilalta kolmen rypäleen sekoitus ja miellyttävä Brand Ambassador Kate St. Hilaire on esittelemässä messuilla heidän tilansa tuotteita.

Kaliforniasta tulee myös toinen viini, jota mietin Halloween juhlien valinnaksi jo pelkän etiketin perusteella. Tämä  pehmeä ja hedelmäinen Apothic Dark kuuden rypäleen sekoitus. Osastolla hääri ihana viiniasiantuntija Sanna Pöyry, hän oli juuri edellisenä iltana palannut muutaman kuukauden Ranskan visiitiltään, mutta silti reippaana ja asiantuntevana kuten aina.

Italian valikoimaa suklaata, juustoja, pastaa...

Näytöskeittiössä hääri kokki ja yrittäjä Teresa Välimäki. Kuulin ohimennen, että lapsiperheiden arkiruokailusta oli tehty tutkimus;  montako erilaista arkiruokareseptiä lapsiperheet keskimäärin kokkaavat. En olisi osannut tätä arvata, mutta nyt tiedän, että niitä on 18. Nähdään messuilla viikonloppuna!

Olen ollut konditoria- ja leipomotuotteiden kanssa tekemisissä työkseni aiemmissa työpaikoissani (Picnic ja Aschan) noin 20 vuotta, joissa pääsin tuotekehittämään kakkuja ja leivoksia kahviloiden valikoimiin, testaamaan makuyhdistelmiä ja tutustumaan messuilla eri maiden konditoria- kulttuureihin. Mutta kuinka valmistaa itse kakku, joka on ulkonäöltään kuin taideteos, hyvän makuinen ja herkullinen?  Aloittaessani lähes kaksi vuotta sitten Aperidiivan olin keskittänyt osaamiseni cocktail-tuotteisiin niin suolaisiin kuin makeisiin ja niitä valikoimasta löytyykin tällä hetkellä jo lähes sata.  Cocktail-tilaisuuksista, aamiaisista ja brunsseista toiminta on laajentunut myös perhejuhliin, joissa erilaiset syntymäpäivä-, hää-, ristiäis-,  ja voileipäkakut ovat kahvipöydän keskipiste. Lisätäkseni ammattitaitoani tällä saralla löysin sopivan paikan oppia kyseisiä taitoja oman työni ohessa Espoon Omniasta ja pääsinkin elokuussa opiskelemaan iltaisin lukuvuodeksi Kondiittorin ammattitutkintoa. Nyt olen valmistanut täytekakkuja, koristeita, pikkuleipiä ja kahvikakkuja innostavan kondiittorimestari Samu Koskimiehen ryhmässä pari kuukautta ja saanut uusien kollegoiden lisäksi erinomaisen teknisen selonteon ja perusteet eri raaka-aineiden yhdistämisessä ja  -käyttäytymisessä. Opiskelu ei näköjään ole koskaan liian myöhäistä!

Lopuksi vielä onnittelut viime viikonloppuna Abu Dhabissa nuorten WordSkills- ammattitaitokilpailun konditoriakilpailussa kultaa voittaneelle Emeliina Papinniemelle. Hieno suoritus!

Sain kutsun aurinkoisena torstai-iltapäivänä Allas Sea Pooliin, jossa vietettiin Sara La Fountainin uuden ruokakirjan Sara´s Australia kutsuvierastilaisuutta. Olen aina pitänyt Sarasta- hänen iloisuudestaan, sydämellisyydestään ja mielenkiintoisista ruoka-aineiden yhdistelmistään sekä värikkäistä ja maukkaista kokkauksista. Teimme aikoinaan yhteistyötä Picnic-kahvilaketjussa ja olemme vuosien varrella tavanneet milloin missäkin yhteyksissä.

Tämä kirja on mielestäni Saran tähänastisista paras. Hänen Australian matkansa innoittamana kirja pursuaa vieläkin enemmän värejä kuin ennen ja reseptit ovat kekseliäitä. Uusia raaka-aineita on yhdistetty mielenkiintoisesti ja kastikkeet ja erilaiset pähkinäyhdistelmät ovat ehkä tämän kirjan juju. Olen käynyt Australiassa kaksi kertaa, joten oli mielenkiintoista lukea reseptien lomiin kirjoitettuja tarinoita muistakin kuin turistien suosimista kohteista. Luin kirjan kannesta kanteen jo samana iltana ja jo tulevana viikonloppuna testaan varmasti kirjasta jonkin reseptin.

Jokainen vieras sai lahjaksi upean kassin, jossa oli Saran yhteistyökumppaneiden tuotteita. Tilaisuuden yksi hauskoista yksityiskohdista olivat Ilmapallokeskuksen ilmapallot, joihin jokainen sai kiinnittää toivomuslapun ja lähettää ilmaan. Itse kirjoitin neljä toivomusta, saa nähdä toteutuvatko ne :)

Tapasin tilaisuudessa pitkästä aikaa  kesälomaa Suomessa viettävän New Yorkissa asuvan ystäväni Krista Haapalaisen, joka kertoi onnellisena ensi kesänä vietettävistä häistään.

Mutta itse tapahtumaviikonloppuun ja tapahtumiahan riitti. Lauantaina suunnistimme kohti Kuninkuusraveja- joissa olin ensimmäistä kertaa elämässäni. En tiennytkään kuinka paljon ihmisiä kyseisessä tapahtumassa käy. Ilma oli mahtava ja seura erinomaista. Ruokailimme jättimäisessä teltassa bufféssa, siinä on cateringillä tekemistä. Kuulinkin, että useampi ravintola osallistuu tapahtuman ruokailun tuottamiseen. Sari Tamminen toimi reippaana ravioppaanamme.

Seuraavaksi oli aika suunnata kohti ystäväni syntymäpäivien viettoa. Olimme varanneet kabinetin melko uudesta Ravintola Gustavosta, jota puolestaan toinen ystäväni oli kehunut maasta taivaaseen. Odotusarvot olivat siis kovat. Ravintola sijaitsee loistavalla paikalla Aurajoen rannassa Linnakadun ja Anikaistenkadun kulmassa. Menu näytti niin hyvälle, että oli vaikeaa tehdä valintoja. Turun "siskoni" kuvataiteilija Hanna Varis otti alkuun friteeratut minimustekalat. Itse päädyin kahteen alkuruokaan- Grillattuun mustekalaan ja Vitello Tonnatoon. Viime kesänä vietin kaksi kuukautta Kreikassa ja siellä söin ehkä joka toinen päivä tuoretta mustekalaa. Tämä oli ehdottomasti parasta grillattua mustekalaa Ateenan jälkeen.  Syntymäpäiväsankari päätyi tilaamaan alkuruuaksi lohta verigreipillä ja fenkolisalaatilla. Maut olivat raikkaita, makuhermoja kutkuttavia sekä selkeitä ja koko seurueemme oli haltioitunut Gustavosta. Ravintolan omistaa sympaattinen keittiömestari Markus Rautala ja kaiken kiireen keskellä hän ehti tulla pöytäämme kertomaan välimerellisestä ravintolastaan ja menusta.

Seuraavaksi kohti Down By the Laituria, joka ei ollut tänä vuonna laitureita lähelläkään. Illan esiintyjät olivat Paula Koivuniemi (joka lauloi synttärisankarillemme onnittelulaulun), Juha Tapio ja Jari Sillanpää. Suosikkiesiintyjäksi näistä valikoitui Juha Tapio energisellä esityksellään. Tapahtumarikas viikonloppu saatiin päätökseen sunnuntaina aurinkoisessa Aurajoen rannassa aikaa viettäen kotiin viemisinä paljon mukavia muistoja ja uusia tuttavuuksia.

Olen viettänyt useita pikkujoulujuhlia Hyrsylän mutkassa Aira Samulinin kotona ja nyt tuli tilaisuus lähteä sinne juhannuksen viettoon pienemmällä porukalla. Tiedossa oli rentouttavaa oleilua ja hyvää ruokaa. Talon nuori emäntä Kiti oli laittanut meille valmiiksi siikaa ja lohta graavautumaan ja suunnistanut itse Juhannuksen viettoon Itä-Suomeen. Hääräilin keittiössä ja tuurasin talon nuorta emäntää. Mikäpä sen parempaa juhannusruokaa onkaan kuin höyryävät edellispäivänä pellosta nostetut uudet perunat, tillikurkut, sillikaviaari, graavisiika ja -lohi.

Hyrsylän tontti on suuri (8 hehtaaria), joten piha-alueella riittää nähtävää useammaksi päiväksi. Ekku on istuttanut tontille valtavan määrän erilaisia puita ja pensaita. Oman puunsa pihaan ovat istuttaneet myös mm. Jorma Uotinen ja Vesa-Matti Loiri.  Lammikossa kukkivat upeasti lumpeen kukat. Välillä voi rentoutua patiolla ja keskusteltavaa meillä riittää laidasta laitaan. Heitämme tikkaa ja uimme tontille rakennetussa vanhuuden talon vastavirta-altaassa. Vielä ei Aira ole suunnitellut muuttavansa vanhuuden taloon, vaikka ikää on ensi vuonna jo kunnioitettavat 90-vuotta.

Grillaamme patiolla kasviksia ja kanaa. Käymme läpi kaikkea Iso-Britannian euro erosta Miina Äkkijyrkän Voima sonnin kuljetukseen Hyrsylän mutkaan. Airalla riittää visioita ja uusia ajatuksia tulevasta. Aitat ovat täynnä kaikkea mielenkiintoista ämmän längistä mustalaisnaiseen korttipakka taskussa.

Yövyn päätalon Marski-sviitissä ja kerään kukkapellolta seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle, kokeilen tätä juhannustaikaa ensimmäistä kertaa. En näe mitään unia, on niin hiljaista, ettei kuule omia ajatuksiakaan, tyynyn alta kyllä kuuluu outo surina ja olin vahingossa kerännyt kukkien joukkoon myös ampiaisen. Keräsinköhän väärän määrän kukkia, pitääkö niitä olla sittenkin yhdeksän? Aira oli sitä mieltä, että taika varmasti toteutuu, vaikka en mitään nähnytkään. Se jää nähtäväksi.

Tanssiihan se ja soi. Vuosien tauon jälkeen taas täällä. Kiidämme Helsingistä läpi sateen ja ukkosmyrskyn juuri viimeisellä minuutilla Kuopion Musiikkikeskuksen Taivasparvelle, jossa  tervetuliaispuhe on jo meneillään. Toiminnanjohtaja Anna Pitkänen ja taiteellinen johtaja Jorma Uotinen toivottavat kutsuvieraat tervetulleiksi seuraamaan Les Ballets  Trockadero de Monte Carlon esitystä. Ryhmä on saapunut korvaamaan loukkaantuneen israelilaistaiteilijan flamenco-esitystä. Siirrymme saliin katsomaan balettia, josta minulla ei ole mitään ennakkokäsitystä. Jo ensimmäiset minuutit vievät mukanaan, kun Joutsenlammen tutut sävelet kajahtavat soimaan. Ballerinat näyttävät kauniille, mutta poikkeuksellisen harteikkaille. Onko joukossa pari miestä tutu yllään? Onpa hyvinkin ja puolen tunnin kuluttua toteamme kaikkien ballerinojen olevan miehiä. Esitys on hauska, mukaansatempaava ja erittäin ammattitaitoinen. Ryhmä parodioi balettia ja vuosien työn tulos näkyy upeana esityksenä.

Väliajalla on tarjolla kahvia ja oma musiikkileivos, jota en voi maistaa, koska olen sokerilakossa juhannukseen saakka. Harmillista. Väliajan jälkeen baletti jatkuu yhtä mukaansatempaavana Esmeraldan ja Don Quijoten tahtiin ja takanamme istuva Jorma Uotinen huutaa bravo-ylistyksiä useaan otteeseen.  Hyvän esityksen pitää kantaa ensihetkestä viimeiseen minuuttiin ja tämän Trocksien esitys teki. Meille jää aikaa ennen Kuopion kaupungin iltavastaanottoa ja pyörimme ympäri keskustaa etsien paikallista syötävää. Kaikki näyttää olevan kiinni ja missään ei ole ketään.

Yli tunnin etsimisen jälkeen löydämme vahingossa Kuopion vankilan läheltä grillin, jossa suositellaan paikallista ylikypsää possua ranskalaisilla, maistetaan siis sitä.  Erikoinen yhdistelmä. Nyt alkaa olla jo kiire kaupunginjohtajan juhlavastaanotolle. Siispä  vaihdan iltatilaisuuden pikkumustan mekon päälleni pikaisesti hotelli Puijonsarven naistenhuoneessa Suuntaamme kohti kaupungintaloa, joka on upea rakennus. Kaupunginjohtaja Petteri Paronen ja markkinointijohtaja Kirsi Soininen toivottavat vieraat tervetulleiksi. Paikalle saapuu Trocksien  balettiryhmä nuoria miehiä. Vaikka meikit on poissa heidät tunnistaa hyvin. He muuten tekevät itse meikkinsä ja aikaa siihen kuluu lähes pari tuntia.

Buffet on katettu ja kaikki muu jää syrjään kun ryntään tutkimaan kuopiolaisen pöydän antimia. Mansikka-meloni-pecanpähkinä salaattia, lohta sitruskastikkeella, naudan paahtopaistia, vihreää salaattia, patonkia ja rockslide brownia mansikkamelballa. Etsin käsiini henkilökuntaa tiukaten, mikä tuotteista on paikallista, ehdottomasti haluaisin maistaa paikkakunnan tuotteita. Harmillisesti sitä näkökohtaa ei oltu ajateltu; ei muikkuja, marjoja, ahvenkukkoa....

Bongaan vieraiden joukosta balettiryhmän lempiesiintyjäni ja ruokailu saa jäädä. Ihana ilta, ensi vuonna varmasti uudelleen Kuopioon!

Sain tyylikkään ja hauskan kutsun Ateneumiin Suomen taiteen tarina-näyttelyyn katsomaan Taiteilijatakki-kilpailua, sinne siis. Viime käynnistäni Ateneumissa on niin kauan, etten edes muista. Kutsun mukana saapui tyylikäs muistiinpanokirja; eleganttia ja hyödyllistä. Arvostan todella paljon paperisia kutsuja ja kutsun mukana tullut lahja oli hauska yllätys. Itselleni on tietenkin aina mielenkiintoista nähdä ja maistaa tarjoiluja ja kutsussa olikin herkullisesti mainittu illan aikana tarjoiltavan Suomen suvea kuusenkerkistä mansikoihin.

Siispä valmistautumaan näyttelyyn. Pikanuttura LalliS salongissa ja keltainen kesämekko päälle, avajaisfiilis on valmis.  Eteispalvelussa törmään lempisarjan näyttelijääni Wanda Dubieliin ja mietimme miten pystyn tulemaan toimeen ilman joka maanantaista Mustat Lesket-sarjaa. Ovella kutsuvieraita odotti raikas raparperijuoma, jossa  valkoviinin ja kivennäisveden joukkoon oli lisätty limeviipaleita ja raparperipaloja. Oli hauskaa vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa ja aika pian jo suunnistinkin tutkailemaan Suomen suven herkkupöytää.

Pöytään oli toden totta koottu villejä makuja luonnosta. Villisiikaa Lapista koivunlehti-sokeri suolauksella,  kyytönmaitojuustoa viherherukka marmeladilla, kevätnaurista väinönputkella, siankärsämöllä ja voikukalla viimeisteltynä sekä  mansikoita maarianheinä-sokerilla ja juhannusruusun terälehdillä. Pöydässä  saattoi myös maistaa kuusenkerkkää suoraan oksasta. Mielenkiintoisia makuyhdistelmiä. Hienoa, että luonnon omia antimia on alettu hyödyntää näin.

Sitten itse asiaan eli taiteilijatakki-kilpailuun. Neljä menestynyttä suomalaissuunnittelijaa oli suunnitellut Samujin takkiin oman kuosinsa. Oma suosikkini löytyi heti Niina Backmanin esittelemänä.  Kyseisen kuosin oli suunnitellut kuvataiteilija Anna Tuori. Toki kaikki muutkin kuosit olivat upeita. Näytöksen juonsi ihana Pipsa Hurmerinta. Klassisesta tarjoilijan työasusta muuten voisi myös järjestää jonkinlaisen muotisuunnittelijoiden kilpailun.

Saa nähdä mikä näistä upeista kuoseista voittaa yleisöäänestyksen.

Catwalk tyhjenee ja Yö museossa päättyy osaltani jo melko pian, sillä aamulla on herättävä  kokkaamaan kukonlaulun aikaan. Tässä illassa yhdistyivät kaikki lempi ainekseni; hyvä ruoka, iloiset ihmiset, taide ja muoti.