Mitä suuremmalla todennäköisyydellä en olisi koskaan tullut vierailleeksi tai lomaillakseni Kosovon pääkaupungissa Pristinassa, ellei siskoni olisi asunut ja työskennellyt siellä kaksi vuotta. Tämä antoi minulle loistavan syyn käydä kolme kertaa tässä mielenkiintoisessa maassa, josta tiesin aika vähän. Mitä suomalaiset tietävät Kosovosta ja kuka teistä on siellä käynyt? Suomalaiset rauhanturvaajat tiedetään, sota ja se, että maa on ollut aiemmin osa entistä Jugoslaviaa ja käynyt Balkanin maiden raskaan uskonnonsodan. Ehkä tiedetään myös se, että Kosovo ei kuulu EU:hun eivätkä kaikki maat ole edelleenkään tunnustaneet Kosovoa itsenäiseksi valtioksi. Joka tapauksessa Kosovo juhlisti juuri kymmenvuotista itsenäisyyttään ja haluan kertoa teille, mitä ruokaelämyksiä sain kokea tässä maassa. Hintataso on edullinen ja valuutta on euro, joten nyt maistamaan kaikkea, ju bëftë mirë!

AAMIAINEN
Samalla lailla kuin esimerkiksi Ateenalaisten myös Pristinalaisten aamiainen on pääsääntöisesti kahvi ja tupakka. Näiden lisäksi aamiaiseen kuuluvat mm. Lokumit- uppopaistetut suolaiset  tai makeat munkit. Niitä löytyy kioskeista ja kahviloista. Kahviloita löytyy paljon, joista voi ostaa myös mukaan lattea, macchiatoa ja täytettyjä leipiä. En tiedä kuuluuko Flia- monikerroksinen paksu lettukerros- aamuun, lounaaseen vai iltaan; sitä en onnistunut maistamaan tai myöskään  näkemään todennäköisesti siksi, että sen valmistus kestää niin kauan.

 PIKARUOKA JA SNACKSIT
Äiti Teresan kävelykadulla voit ostaa perunachipsejä. Tikuissa on esillä kokonaisia perunoita, jotka pyöräytetään laitteessa pikaisesti spiraaliksi ja uppopaistetaan rasvassa. Leipää syödään paljon ja leipä on ehdottoman tuoretta. Löydät paljon pieniä paikkoja, joiden ikkunoissa on parila ja sisällä vitriini. Täältä valitset lihan (kanaa, naudanlihaa tai lammasta), joka grillataan tuoreen paahdetun leivän väliin. Lisäksi salaattia, sipulia, paprikaa ja kuivachiliä- ei mitään kastiketta- ja tämä pikaruoka voittaa kaikki maistamani hampurilaiset.

LOUNAS
Ranskassa kondiittoriharjoittelussani huomioin, että lounaalla juotiin lasi viiniä. Täällä juodaan lasi MU:ta. Mu on ihanaa jogurttia, jonka makuista Suomessa ei ole. Lounasaika on klo 13-14. Lounaan jälkeen ravintolat eivät mene kiinni kuten monissa Euroopan maissa, täällä jatketaan iltaan saakka. Kiireiset business ihmiset syövät mielellään lounaan lähellä työpaikkaa. Tämä voi olla esimerkiksi kotiruokaa tarjoava ketju Nazi, jossa syöt kahdella eurolla linjastosta valitsemasi lounaan, joka sisältää salaatin, jogurtin, lämpimiä ruokia (esimerkiksi lasagnea, kanaa, perunapaistosta, kasviksia) ja hedelmäsalaattia. Kasvisruokaravintoloita Pristinassa on ainakin kaksi. Toinen- Baba Ganoush- jota olin kuullut ylistettävän- oli vierailumme aikana remontissa, siispä päädyimme toiseen Papiruniin, jossa tosin oli kasvisten lisäksi myös kanaa. Porkkanakeitto oli höyryävän kuumaa ja maukasta, falafeleilla ja kasviksilla täytetyt ohuet leivät maukkaita ja täyttäviä. Lisukkeena leivälle oli  Aivar-kastiketta, joka on jokaisen Kosovolaisen lempituote. Jokaisessa kodissa valmistetaan tätä paprika-kastiketta aidolla ja alkuperäisellä suvun reseptillä. Kastike on maukasta, tulista ja maistuvaa ja loistava ruokatuliainen tuoda kotiin.

Kotoisassa Home-ravintolassa voit nauttia ravintolan kymmenvuotisen historia avaamisesta asti listalla olleita peruna-seesam-kana pyöryköitä salaatilla. Voit kysyä mitä löytyisi listan ulkopuolelta ja täällä se on lihan ystävän unelma- Filet Mignon. Annos ei ole listalla, koska Kosovolaisilla ei ole siihen varaa. Hinta 10,50 kuulostaa meille edulliselle tästä loistavasta ruoka-annoksesta, mutta paikallisille liian ylelliselle.

ILLALLINEN
Ravintoloita on niin paljon, että mikään aika ei riitä käydä kaikissa. Perinteisiä illallisruokia ovat Tava-annokset- uunissa padoissa haudutetut liha-, kala-, tai kasvisruoat. Sianlihaa Kosovossa ei syödä, sillä maa on muslimi uskontoinen. Pristinassa on yksi Serbialainen ravintola, jossa sianlihaa on tarjolla. Illallisella voit nauttia ruokajuomana viinejä Kosovosta, Makedoniasta tai Montenegrosta sekä Kosovolaista Peja- olutta. Vierailimme pienessä Pejan kaupungissa, jossa olut valmistetaan. En pidä oluen mausta, mutta tämä oli raikasta ja hyvää. Ruokakulttuurissa on paljon vaikutteita Italiasta ja listoilta löytyykin paljon pastoja ja risottoja. Italialaisen ruoan ystävänä nämä eivät ole niin aitoja kuin Italiassa, joten jätä ne väliin ja tilaa jotain muuta. Maistamani pizzat sen sijaan olivat oikein hyviä ja niissä oli ihana seesamin siemenillä ripoteltu reuna. Kalaa, äyriäisiä ja mustekalaa on myöskin saatavilla, tunnetuin kala-annos lienee Drofta; kalanjalostuslaitoksissa kasvatettu taimen, jota saa kokonaisena grillattuna tai paistettuna. Kalaravintoloita Pristinassa on muutama. Nautin ihanan Drofta-annoksen laaksossa tippukiviluolan läheisyydessä  joen varteen rakennetussa ravintolassa.

Juhannuksen kunniaksi sisareni oli valinnut meille upean illallispaikan; Garden Hotelin ravintolan, jossa nautimme peräti kahdeksan ruokalajin upean illallisen. Pöytään kannettiin mitä hienompia makuja ja hinta illalliselta oli 22 euroa (ilman juomia). Maukkain elämys oli voipaperissa kypsennetty vaalea kala, joka avattiin paketista pöydässä.

Byrek
Näihin piiraisiin ei voi olla törmäämättä Pristinassa. Jokainen Balkanin maa väittää, että resepti on heidän maastaan lähtöisin. Tiedä häntä, mutta pääsin valmistamaan näitä monimutkaisia piiraita Kosovolaiseen kotiin. Siihen tarvitaan paikalle kaikki suvun naiset. Taikina on sinällään yksinkertainen - jauhoa, vettä, suolaa- taikinasta kaulitaan pyöreitä levyjä, väliin voisulaa, kaulitaan, sisään täytteitä, pyöritetään rullalle jne. Täytteinä ovat juusto, kaali tai liha. Tarkkoja määriä ei voi sanoa, koska näihin pitää olla käsi- ja makutuntuma.

Makkara
En voi olla ohittamatta jokaisen lihakaupan seinillä roikkuvaa Suzuk-makkaraa. Tämä kypsä, suolainen, maustettu kestomakkara kuuluu jokaiseen ruokapöytään, jota voi syödä sellaisenaan, paistettuna tai grillattuna. Muista maistaa.

Viinit
Pääsin tutustumaan Kosovon tunnetuimpaan viinitilaan Stone Castleen. Amerikkaan muuttanut vaurastunut Kosovolainen on entisöinyt ja uudistanut tämän linnamaisen rakennuksen, joka tuottaa puna-, valko-, ja rosé viinien lisäksi myös X.O Verakia;  konjakin omaista ja makuista pehmeää juomaa. Viinitilalle on mahdollista varata testing, jossa voit nauttia leivän,  juuston, salaatin ja kuivan kalan lisäksi pöytään isketyt juomat satunnaisessa järjestyksessä :)

Makeaa
Ehdoton jälkiruokien ykkönen on Tri Leche-leivos. Minulla ei ole yhtään kunnon kuvaa tästä maukkaasta mehevästä ihanuudesta, siispä teen sen itse Kosovosta saamallani reseptillä. Makeita on paljon kahviloiden vitriinit täynnä, mutta maistamisemme jälkeen mikään muu kuin Tri Leche ei tee vaikutusta, kaikki ovat aika mauttomia- moni kakku päältä kaunis. Pristinassa oli mielenkiintoinen Thaimaalainen Tai Sweets- ketju, joka valmisti jäätelöannoksia niin, etten ole ennen nähnyt. Valitset muutamasta vaihtoehdosta pääraaka-aineen (marjat, suklaa, nutella), sekä haluatko jäätelöä tai jogurttia. Valintasi laitetaan jääkylmälle alustalle, jossa ainekset murskataan, sekoitetaan ja levitetään ohueksi laataksi. Tämän jälkeen laatta leikataan paloiksi,  pyöritetään rullalle ja voilá- annoksesi on valmis. Päälle kastiketta ja tuore marja valintasi mukaan. Sopii hyvin kuumaan kesäpäivään.

En tiedä palaanko tähän maahan enää koskaan, mutta en ikinä unohda näitä makumuistoja, ihania ja ystävällisiä ihmisiä, vieraanvaraisuutta ja siskoni rohkeutta. Ehkä minun on vielä joskus palattava hakemaan parasta maistamaani  roséviiniä SHE , jos se ei tule valituksi Alkon valikoimaan.

Vietin viisi viikkoa kondiittoriharjoittelussa Normandian maakunnassa Dieppe-nimisessä kaupungissa; en ollut ennen vieraillut tällä alueella. Pariisista CDG:n lentokentältä Dieppeen on neljän junan vaihdolla parin tunnin matka. Pariisilaiset viettävätkin usein viikonloppulomia tässä ihanassa merenrantakaupungissa samoin kuin englantilaiset kanaalin toiselta puolelta. Ville on pieni 30.000:n asukkaan kaupunki laaksossa ja horisontin kruunaa upea vanha Dieppen linna. Dieppessä valmistetaan Renault automerkin urheiluautot ja kaupungin ympäristössä on paljon maataloutta sekä Ranskan suurin Nestlen tehdas. Englantiin on lauttayhteys kerran päivässä.

Dieppen linnasta näkee hienosti koko kaupungin rantabulevardeineen. Linna on niin suuri, etten saanut sitä millään yhteen kuvaan läheltä kuvattuna.

Työpäiväni Divernet-konditoriassa alkoivat joko klo 6 tai 7 ja päättyivät klo 13-17 välillä, joten iltapäivä ja ilta on aikaa tutustua kaupunkiin ja ympäristöön. Minulla oli vain neljän minuutin kävelymatka töihin ja siinä sopivasti herää aamulla mereltä puhaltavan tuulen raikkaaseen henkäykseen. Kadut ovat tyhjiä ja ne harvat ihmiset, ketkä tapaan töihin mennessäni tervehtivät aina hymyillen. Yleensä nämä henkilöt ovat roska-auton kuljettajia, tai koiran ulkoiluttajia.

Vanha ja vaikuttava Saint-Jacquesin kirkko on pysäyttävä ja jopa hieman pelottava, kun kiirehdin sen ohi aamulla töihin ja kotikatu on aina tyhjä.

Löysin nopeasti omat suosikkikauppani, joista hankin hedelmät, vihannekset, juustot, kalat ja lihat.

Minulle oli suuri yllätys, että lähes kaikki leipomot paistoivat croissantit, suklaapullat ja patongit raaka-pakasteista. En olisi uskonut näin toimittavan Ranskassa. Tämä pieni artesaani Boulangerie valmisti tuotteet alusta alkaen itse ja siksi sinne olikin aina jono ja tuotteet upeita.

Uskon, että tulen palaamaan vielä Dieppeen lomalle Normandian upeisiin maisemiin siihen vuodenaikaan, kun ei sada vettä ja lunta ja myrskyä joka päivä.

Tapasin tilaisuudessa pitkästä aikaa  kesälomaa Suomessa viettävän New Yorkissa asuvan ystäväni Krista Haapalaisen, joka kertoi onnellisena ensi kesänä vietettävistä häistään.

Mutta itse tapahtumaviikonloppuun ja tapahtumiahan riitti. Lauantaina suunnistimme kohti Kuninkuusraveja- joissa olin ensimmäistä kertaa elämässäni. En tiennytkään kuinka paljon ihmisiä kyseisessä tapahtumassa käy. Ilma oli mahtava ja seura erinomaista. Ruokailimme jättimäisessä teltassa bufféssa, siinä on cateringillä tekemistä. Kuulinkin, että useampi ravintola osallistuu tapahtuman ruokailun tuottamiseen. Sari Tamminen toimi reippaana ravioppaanamme.

Seuraavaksi oli aika suunnata kohti ystäväni syntymäpäivien viettoa. Olimme varanneet kabinetin melko uudesta Ravintola Gustavosta, jota puolestaan toinen ystäväni oli kehunut maasta taivaaseen. Odotusarvot olivat siis kovat. Ravintola sijaitsee loistavalla paikalla Aurajoen rannassa Linnakadun ja Anikaistenkadun kulmassa. Menu näytti niin hyvälle, että oli vaikeaa tehdä valintoja. Turun "siskoni" kuvataiteilija Hanna Varis otti alkuun friteeratut minimustekalat. Itse päädyin kahteen alkuruokaan- Grillattuun mustekalaan ja Vitello Tonnatoon. Viime kesänä vietin kaksi kuukautta Kreikassa ja siellä söin ehkä joka toinen päivä tuoretta mustekalaa. Tämä oli ehdottomasti parasta grillattua mustekalaa Ateenan jälkeen.  Syntymäpäiväsankari päätyi tilaamaan alkuruuaksi lohta verigreipillä ja fenkolisalaatilla. Maut olivat raikkaita, makuhermoja kutkuttavia sekä selkeitä ja koko seurueemme oli haltioitunut Gustavosta. Ravintolan omistaa sympaattinen keittiömestari Markus Rautala ja kaiken kiireen keskellä hän ehti tulla pöytäämme kertomaan välimerellisestä ravintolastaan ja menusta.

Seuraavaksi kohti Down By the Laituria, joka ei ollut tänä vuonna laitureita lähelläkään. Illan esiintyjät olivat Paula Koivuniemi (joka lauloi synttärisankarillemme onnittelulaulun), Juha Tapio ja Jari Sillanpää. Suosikkiesiintyjäksi näistä valikoitui Juha Tapio energisellä esityksellään. Tapahtumarikas viikonloppu saatiin päätökseen sunnuntaina aurinkoisessa Aurajoen rannassa aikaa viettäen kotiin viemisinä paljon mukavia muistoja ja uusia tuttavuuksia.

Olen viettänyt useita pikkujoulujuhlia Hyrsylän mutkassa Aira Samulinin kotona ja nyt tuli tilaisuus lähteä sinne juhannuksen viettoon pienemmällä porukalla. Tiedossa oli rentouttavaa oleilua ja hyvää ruokaa. Talon nuori emäntä Kiti oli laittanut meille valmiiksi siikaa ja lohta graavautumaan ja suunnistanut itse Juhannuksen viettoon Itä-Suomeen. Hääräilin keittiössä ja tuurasin talon nuorta emäntää. Mikäpä sen parempaa juhannusruokaa onkaan kuin höyryävät edellispäivänä pellosta nostetut uudet perunat, tillikurkut, sillikaviaari, graavisiika ja -lohi.

Hyrsylän tontti on suuri (8 hehtaaria), joten piha-alueella riittää nähtävää useammaksi päiväksi. Ekku on istuttanut tontille valtavan määrän erilaisia puita ja pensaita. Oman puunsa pihaan ovat istuttaneet myös mm. Jorma Uotinen ja Vesa-Matti Loiri.  Lammikossa kukkivat upeasti lumpeen kukat. Välillä voi rentoutua patiolla ja keskusteltavaa meillä riittää laidasta laitaan. Heitämme tikkaa ja uimme tontille rakennetussa vanhuuden talon vastavirta-altaassa. Vielä ei Aira ole suunnitellut muuttavansa vanhuuden taloon, vaikka ikää on ensi vuonna jo kunnioitettavat 90-vuotta.

Grillaamme patiolla kasviksia ja kanaa. Käymme läpi kaikkea Iso-Britannian euro erosta Miina Äkkijyrkän Voima sonnin kuljetukseen Hyrsylän mutkaan. Airalla riittää visioita ja uusia ajatuksia tulevasta. Aitat ovat täynnä kaikkea mielenkiintoista ämmän längistä mustalaisnaiseen korttipakka taskussa.

Yövyn päätalon Marski-sviitissä ja kerään kukkapellolta seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle, kokeilen tätä juhannustaikaa ensimmäistä kertaa. En näe mitään unia, on niin hiljaista, ettei kuule omia ajatuksiakaan, tyynyn alta kyllä kuuluu outo surina ja olin vahingossa kerännyt kukkien joukkoon myös ampiaisen. Keräsinköhän väärän määrän kukkia, pitääkö niitä olla sittenkin yhdeksän? Aira oli sitä mieltä, että taika varmasti toteutuu, vaikka en mitään nähnytkään. Se jää nähtäväksi.